Pyyhekauppiaan uudenvuodenpuhe
Tämä vuosi on ollut taatusti erilainen moneen edeltävään vuoteen verrattuna. Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä ja siksipä muutama sana aiheen tiimoilta. Palkkauran vaihtaminen yrittäjyyteen on varmasti jokaiselle kohtalaisen suuri henkilökohtainen muutos. Hyvästi leppoisat työnantajan maksamat pitkät lounaat, vapaat viikonloput ja toisten asettamat tavoitteet. Tervetuloa työstä innostuminen, itsenäisyys, huikea vastuu sekä valta!
Hetken siinä kestää ennen kuin tottuu siihen, että ihmiset kutsuvat sinua kauppiaaksi. Identiteetti vaihtuu kuitenkin vähitellen omassakin päässä eikä se sitten enää jouluaattona hätkäyttänyt kun anoppi kysyi jouluruoalla, että mitenkäs se joulukauppa sujui. Ensin kyllä ajattelin, että onpa outoa puhua joulupöydässä työasioita, mutta ehkä se vaan on niin että yrittäjä on aina yrittäjä ja yrittäjyys on jollain lailla koko ajan ihmisessä läsnä.
Omille perheenjäsenille yrittäjyys on tarkoittanut aivan erilaiseen elämänrytmiin tottumista. Koti on nyt myös äitin työpaikka ja vaihtuu aika ajoin mm. mainoskuvausten kohteeksi. Lapset toimivat vähintäänkin mallina jätskipalkalla ja mies hoitaa lähes poikkeuksetta pyykinpesun ja leikkipuistossa käynnit. Esikoinen oli isänpäiväkorttia varten tehtyyn kyselyynkin vastannut päiväkodissa kohdassa "isän työ" että se on "pyyhkeiden kuvaaminen äitin kanssa". Niinpä niin, tämä on kai sitä perheyrittäjyyttä parhaimmillaan.
Yrittäjyyden alkumetreillä on koko ajan huono omatunto, koska huomio kiinnittyy jatkuvasti omaan tekemiseen ja lähimmäisten kuulumisille ei aina riitä aivokapasiteettia tai aikaa. Silti esimerkiksi oma lapsuudenperhe on vahvasti mukana yrittäjyystalkoissa. Sieltä löytyy joulupakettien tekijää, lapsenvahtia, kirjanpitäjää, käännösapua, liiketoiminnan sparraajaa, kaikenlaista korvaamatonta tukea. Ystävien kanssa tapaamisia peruuntuu, mutta ei auta kuin uskoa, että vuosien saatossa luodut suhteet kestävät nämä tapaamisten peruuntumiset ja kestäväthän ne.
Vuonna 2015 eräs iki-ihana ystävyyssuhde syventyi yhtiökumppanuudeksi. Yhdessä Marin kanssa olemme enemmän kuin kaksi ja tänään nostamme maljan yhteiselle tarinalle, joka alkoi vuonna 2015 eikä pääty milloinkaan. Tämä on tarina, joka alkoi ideasta maailman parhaasta hiuspyyhkeestä ja jatkuu jo nyt lukuisien ihmisten kodeissa hemmottelevina hetkinä ja suupielissä, jotka kääntyvät hymyyn. Näiden hymyjen ohjaamana on hienoa lähteä kohti uutta vuotta 2016!
Onnea on yrittäjyys, kun on monta rakasta mukana menossa. Kiitos tästä vuodesta kaikki jutussa mainitut sekä tietenkin ihanat työntekijämme ja asiakkaamme. Teille (ja ensi vuonna entistä enemmän myös teidän kanssa) tätä tarinaa kirjoitetaan.
Cheers!
Noora
Hetken siinä kestää ennen kuin tottuu siihen, että ihmiset kutsuvat sinua kauppiaaksi. Identiteetti vaihtuu kuitenkin vähitellen omassakin päässä eikä se sitten enää jouluaattona hätkäyttänyt kun anoppi kysyi jouluruoalla, että mitenkäs se joulukauppa sujui. Ensin kyllä ajattelin, että onpa outoa puhua joulupöydässä työasioita, mutta ehkä se vaan on niin että yrittäjä on aina yrittäjä ja yrittäjyys on jollain lailla koko ajan ihmisessä läsnä.
Omille perheenjäsenille yrittäjyys on tarkoittanut aivan erilaiseen elämänrytmiin tottumista. Koti on nyt myös äitin työpaikka ja vaihtuu aika ajoin mm. mainoskuvausten kohteeksi. Lapset toimivat vähintäänkin mallina jätskipalkalla ja mies hoitaa lähes poikkeuksetta pyykinpesun ja leikkipuistossa käynnit. Esikoinen oli isänpäiväkorttia varten tehtyyn kyselyynkin vastannut päiväkodissa kohdassa "isän työ" että se on "pyyhkeiden kuvaaminen äitin kanssa". Niinpä niin, tämä on kai sitä perheyrittäjyyttä parhaimmillaan.
Yrittäjyyden alkumetreillä on koko ajan huono omatunto, koska huomio kiinnittyy jatkuvasti omaan tekemiseen ja lähimmäisten kuulumisille ei aina riitä aivokapasiteettia tai aikaa. Silti esimerkiksi oma lapsuudenperhe on vahvasti mukana yrittäjyystalkoissa. Sieltä löytyy joulupakettien tekijää, lapsenvahtia, kirjanpitäjää, käännösapua, liiketoiminnan sparraajaa, kaikenlaista korvaamatonta tukea. Ystävien kanssa tapaamisia peruuntuu, mutta ei auta kuin uskoa, että vuosien saatossa luodut suhteet kestävät nämä tapaamisten peruuntumiset ja kestäväthän ne.
Vuonna 2015 eräs iki-ihana ystävyyssuhde syventyi yhtiökumppanuudeksi. Yhdessä Marin kanssa olemme enemmän kuin kaksi ja tänään nostamme maljan yhteiselle tarinalle, joka alkoi vuonna 2015 eikä pääty milloinkaan. Tämä on tarina, joka alkoi ideasta maailman parhaasta hiuspyyhkeestä ja jatkuu jo nyt lukuisien ihmisten kodeissa hemmottelevina hetkinä ja suupielissä, jotka kääntyvät hymyyn. Näiden hymyjen ohjaamana on hienoa lähteä kohti uutta vuotta 2016!
Onnea on yrittäjyys, kun on monta rakasta mukana menossa. Kiitos tästä vuodesta kaikki jutussa mainitut sekä tietenkin ihanat työntekijämme ja asiakkaamme. Teille (ja ensi vuonna entistä enemmän myös teidän kanssa) tätä tarinaa kirjoitetaan.
Cheers!
Noora
Comments
Post a Comment