“It is Finland. It must be quality”

Nämä sanat kaikuvat mielessäni kun nyt katson Finnairin siiven tyylikästä F-logoa vasten sinistä taivasta. Kuinka ihanaa on olla suomalainen.

Olen palaamassa kotiin Luinin historian toisilta Pariisin messuilta. Viisi hektistä pitkää messupäivää on takana ja on aikaa ajatuksille. Mieleeni palaa hurmaava ranskalainen nainen, joka kertoi ihailevansa Suomea suuresti ja joka lausui nuo otsikon sanat. Koskaan rouva ei ollut käynyt Suomessa, mutta mielikuva Suomesta oli muodostunut hänen käyttämiensä tuotteiden ja lukemansa kirjallisuuden kautta. Usean kävijän suusta kuulin täysin samaa: ”I like everything that comes from Finland.”, sanoi myös eräs kreikkalainen ostaja ja kauheata myöntää, mutta minulla tuli tietenkin heti mieleen sinne lainatut miljardit, joita hän kuitenkaan tuskin tarkoitti. Onneksi hän ei varmaankaan arvannut mikä toi leveän hymyn huulilleni. Jees Jees. Olen aina ihaillut italialaisten pettämätöntä tyylitajua, joten kuinka hienolta se tuntuukaan kuulla heidän suustaan: ”Everything from Finland is elegant.” Tämä tarina on tosi ja tätä tarinaa viemme nyt eteenpäin mm. alla kuvassa olevien italialaisten ja ranskalaisten agenttiemme Airiksen ja Agnesin kanssa.

Vielä hymyilyttää, vaikka ties kuinka mones messupäivä tälle vuodelle takana!

Näyttää siis siltä että meillä menee maailmalla hyvin. Hienojen vaate- ja kenkäpuolen suomalaismenestysten lisäksi meitä kodin onnistujiakin on koko ajan enemmän. Kun olimme tammikuussa samoilla messuilla, oli meitä suomalaisia näytteilleasettajia muistaakseni 6, ruotsalaisia noin 50 ja tanskalaisia noin 70. Tällä kertaa meitä oli noin 20 ja ilmeisesti moni onkin päättänyt osallistua vuosittain vain syksyn messuun, vaikka itse ainakin koen, että jatkuva osallistuminen ja näkyvyys on tärkeää. Meidän suomalaisten vahvuus voi toisaalta olla se että kun pelureita on vähemmän, on koko joukkue priimaa. Suomesta ei varmaan tyypillisesti ole lähdetty maailmalle ennen kuin on toimittu kotimarkkinoilla vuosikausia. Tämäkin on kyllä onneksi muuttumassa ja meillä Luinissakin on ollut alusta asti Born Global -ajatusmaailma, joka toimii muuten myös nimenä HEKO:n 17.10 järjestämälle tapahtumalle, jossa meillä on kunnia olla esittäytymässä - nähdäänkö siellä? 

Messuilla parasta on se, että koskaan et tiedä mitä tuleman pitää. Tammikuussa ständillemme käveli määrätietoinen nainen, joka ykskantaan ilmoitti haluavansa aloittaa tuotteidemme maahantuonnin Japaniin. Tapasimme tammikuun messujen aikana kolme kertaa, maaliskuussa hän varasi ständin Japanin isoimmilta kodin alan messuilta (jotka olivat heinäkuussa) ja keväällä saimme hänet vieraaksemme Helsinkiin. Oli upeaa tutustua maittemme yhtenäisyyksiin ja eroavaisuuksiin ja vaihtaa käsityksiä siitä, millaisia kodit ja asumisen käytännöt maissamme ovat. Esimerkiksi kuulimme että kun Suomessa kaikki ripustavat pyyhkeet koukkuihin seinälle, on japanilaisissa kodeissa pyyhetangot, joissa pyyhkeet lepäävät taitettuna. Kodin kylppärissä on tyypillisesti amme ja sen vieressä tuoli, jolla yleensä istutaan kun peseydytään. Tämän tuolilla peseytymisen saimme myös kokea kun heinäkuun Japanin messumatkalla sitten pistäydyimme ihanassa kylpyläkaupungissa Hakonessa paikallisessa hot springsissä eli Onsenissa. Niin ne Tokion messut olivat siis toki matkan tarkoitus – ja tuloksena mm. ensimmäinen avaus upeassa tokiolaisessa tavaratalossa ensi kuussa eli ihan kohta (!). Tästä kunnia kuuluu kumppanillemme Rikakolle ja hänen jatkuville määrätietoisille askelilleen.

Japan <3 Finland <3 Paris 

Kaikkihan sen tietävät, että Skandinaavinen design on suosittua Japanissa, mutta se voi olla monelle yllätyskin, että Suomi nousee joissain tutkimuksissa skandimaista ykköseksi japanilaisten mielikuvissa. Onhan meillä vahva design-tausta ja nyt kun olen itsekin tutustunut jo hieman japanilaisiin ja japanilaisuuteen niin ei se toisaalta ihme ole että tunnemme myös samankaltaisuutta. Meitä yhdistää varmasti neljän vuodenajan ja pitkän eliniän ohella paljon syvällisemmät asiat kuten säntillisyys; sen teemme mitä lupaamme. Jos sähköpostissa on viisi kysymystä, siihen vastataan viidellä vastauksella. Myös temperamenttimme on (ainakin ulospäin) lähes yhtä tasainen kuin Mount Fujin vuoren rinne. Yksi mielenkiintoinen yhteneväisyys on kansakuntiemme homogeenisuus. Kun monessa maassa väestö on jo varsin monikulttuurista, on Suomen ja Japanin tilanne toinen; olkoonkin että heitä on 120 miljoonaa ja meitä 5,5. Vaikka me emme ole saarivaltio, tunnemme mekin tietynlaista yksinäisyyttä jopa pohjoismaisiin kumppaneihimme nähden. Heillähän on se viikinkitausta ja Victoriat ja Haraldit ja anglosaksinen kielikin yhteistä. Me olemme vähän eri, mutta onneksi olemme liittyneet vahvasti Eurooppaan(kin), enkä malta olla tässä sanomatta entisenä pankkilaisena, että tervetuloa Suomeen Nordea! 

Suomen kotimarkkinan pienuus on toki hyvä motivaattori maailmalle lähtemiseen. Monta kertaa olemme Marin kanssa miettineet kuinka suuri yritys voisimme kenties ehkä jo olla, jos olisimme kaiken sen markkinointi- ja pr-työn tehneet vaikka Ranskassa, minkä olemme nyt Suomessa tehneet. Luin on vielä pieni yritys, mutta teemme kovasti töitä, että olisimme jonain päivänä iso. Helppoa se ei ole, mutta tekemällä oppii ja jos ei mitään tee, ei kyllä mitään tapahdukaan, kuten messuilla näkemäni taulukin opastaa.

Mutta nyt Ladies and Gentlemen, we are approaching Finland. Tähän loppuun vielä yksi pieni vinkki Finnairille: Jotkut lentoyhtiöt huomioivat lapset erikseen kuulutuksissa eikä vaan naisia ja herroja. Minusta se on kiva tapa, vaikka en nyt tällä kertaa itse perheen kanssa reissussa ollutkaan. 

Katselen vielä hetken pilven hattaroita ja ajattelen mielessäni Paula Vesalan fantastisen kaunista tulkintaa Finlandia-hymnistä. Tiedäthän sen videon? Mietin lämmöllä isovanhempiani ja heidän aikalaisiaan, jotka aikanaan tämän maan itsenäisyyden jatkumon meille taistelivat. Kiitos teille sinne pilven hattaroille, teidän ansiosta meillä on kohta 100-vuotias vertaansa vailla oleva isänmaa, jota on ilo edustaa maailmalla.

Sinivalkoisin siivin,

Noora