Interwebbi vähissä ja kiire kaukana

Olipa  taas perinteinen juhannus! Vettä satoi ja satoi ja satoi ja kylmäkin oli. Se hetki kun ei satanut niin sata itikkaa kiusasi. No vettä sataa tosin edelleen, mikä voisi olla hieman masentavaakin kun miehellä on lomaviikko, mutta fiilis on silti mahtava näin omaksi arkiviikoksi.

Tultiin nimittäin juhannuksen viettoon Savoon vanhempieni luokse ja täällä ollaan edelleen. Viikko metsän keskellä, ihan mahtavaa! Interwebbi on vähissä ja kiire on kaukana, elämä on houkuttelevan kiireetöntä, vaikka ihan samalla lailla hommia tekeekin. 

Sitä ei oikeasti voi kun ihmetellä, että kun olet kotona Vantaalla, on kauppaan lähtökin oma prosessinsa. Se on parin tunnin mittainen rutistus, johon kuuluu ruuhka-ajan vältteleminen, lapsien uni- ja ruokarytmin varmistaminen, syvät huokaukset ja pelko persiissä milloin pienempää ei enää huvita olla kopassaan tai isompi saa käsittämättömät kaksivuotiaan raivarit ihan mistä tahansa syystä. Ruokakassit tuntuu painavemmilta, auto pitää parkkeerata kilometrin päähän ovista jättimäiseen parkkihalliin, ihmiset ovat kiireisiä ja kireämpiä. Takaisin kotona ja olo on kuin maratonin jälkeen, ja sitten pitää syöttää lapset, vaihtaa vaipat, alkaa tekemään ruokaa, purkaa ostoskassit jne jne. Apua!

Kotona Vantaalla päivään kuuluu noin muutenkin lapsen hoidon ja työnteon lisäksi kotitöistä huolehtiminen ja snadi stressaaminen kaikesta tekemättömästä. Katselet ulos aina välillä ja sinnekin pitäisi mennä muttakun ei kerkeä. Saunassa käyntikin melkein kellotetaan että saa kaiken tehtyä. Saksetkivipaperi kumpi jaksaa käydä yläkerrassa nappaamassa saunan päälle. Sitten unille ja sama alkaa uudelleen. Kärjistettynä. 

No täällä Jäppilässä sitten kaikki on toisin. Mikä ihme siinä oikein on, mistä tämä leppoinen tunnelma laskeutuu? Miksi kaikki tuntuu kiireettömämmältä? Samat asiat ei tunnu ollenkaan niin kuristavalta, vaan tässä vaan lasketellaan mukavasti etiäppäin!

Sataa vettä koko ajan, no sekin on mukavaa. Ihana kuunnella sateen ropinaa. Tekee fiiliksestä vielä kiireettömämmän! Interwebbi on hidas eikä porukoiden koneella ole kaikkia tarvittavia ohjelmia työntekoon, nooh kerkeäähän sitä! Tekee välttämättömimmät ja on hyvällä mielellä siitä. Toimistohuoneessa katsot vasemmalle, siellä on peltoa. Katse eteenpäin, metsää. Vasemmalle, piha, ranta ja järvi. Silmä lepää, mieli lepää. 

Eilen mieheni lähti päivällä vakuutustapaamiseen Pieksämäelle, sekin oli vain leppoisaa. Karautat autolla siihen torin parkkiin ja käyt juttelemassa mukavia tunnin ajan. Vantaalla se olisi tuntunut ihan kamalan työläältä.  Entäs sitten kun täällä maalla pihassa on kaksi traktorin peräkärryllistä hervottoman kokoisia puita, jotka pitää pilkkoa. Kivaa, onkin mukava päästä tekemään fyysistä hommaa! Vantaalla ne olisi siinä vielä ensi vuonnakin ja omissa silmissä se kasa näyttäisi vähintäänkin Mount Everestin kokoiselta puuläjältä. Kuka käy sytyttämässä (puulämmitteisen) rantasaunan ja käy lisäämässä puita? No minä voin tietenkin! Kuka laittaa ruokaa koko poppoolle, minä minä, voin vielä leipoa jotain jälkkäriksi. Jos lasten vaatteet on ihan kurassa, likaiseksihan niiden kuuluukin mennä, ei haittaa! Kun lapset ei mene nukkumaan ajallaan, no nukkuvat sitten aamulla pidempään. 

Tämä elämä on ihanaa! Ei se fiilis tällainen varmasti jatkuvasti olisi, mutta kyllä se kieltämättä aina välillä panee miettimään että pitäisikö sitä ottaa perhe kyytiin ja palata asumaan tänne juurilleen joku päivä. 

Kiireetöntä viikkoa,

Mari