Puuvillan äärellä

Pieni kesätauko ollut kirjoittamisessa, mutta nyt syksyyn uudella innolla!

Starttasimme syyskauteen paahtavan helteisissä merkeissä turkkilaisten ystäviemme kanssa elokuun alussa! Piipahdimme nimittäin valmistajamme luona Turkissa viimeistelemässä LuinSpan ihanat tuoteuutuudet ennen kuin siellä taas koneet alkaa raksuttaa luinspata. Perinteisen oman kodin olohuoneen sijaan oli aivan ihanaa saada luoda uusia tuotteita valikoimaamme valmistajamme upeassa Showroomissa. Siinä ajassa missä kotona saamme mietittyä yhtä mallia, saimme luotua ja suunniteltua koko loppuvuoden valikoimauutuuksia jo todella pitkälle! 

Jos jatketaan sitten prosessin alkupäähän eli pyyhkeiden valmistukseen. On se vaan ihmeellistä miten tuosta luonnon mahtavasta kasvista syntyy niin pehmoisia juttuja kuin meidän pyyhkeet. Syventävä oppimäärä pyyhekankaan valmistuksesta auttoi meitä ymmärtämään, että asiat eivät tapahdu hetkessä (kuten me niin kovasti haluaisimme). Meidän pyyhkeiden valmistus nimittäin lähtee siitä, että tilauksen tehtyämme tarkoin valittu puuvillamme tilataan pelloilta eli lanka, josta pyyhekankaamme myöhemmin valmistuu, kudotaan vain LuinSpata varten.

Toisaalta opimme myös, että aika moni asia on kuitenkin mahdollista pyyhekankaan valmistuksessa toteuttaa nykyteknologialla. Kaikki on lopulta hyvin automatisoitua, ja koneet on viimeisen päälle kehittyneitä toteuttamaan luovempiakin ideoita ja kiemuroita, tietyissä puitteissa kuitenkin. Ihmiskäden jälkeä ei voi tässäkään prosessissa unohtaa, sillä vaikka kuinka koneet tekisivätkin paljon asioita, on se lopulta ihminen joka viimeistelee jäljen. Kaiken kaikkiaan saimme siis rajat loputtomille ideoillemme ja myös yhteiset raamit valmistajamme kanssa tuotekehityksen aikatauluista. 

Saimme tutustua myös pyyhkeidemme värjäykseen, joka onkin melkoista kemistin hommaa! Kemia ei ollut kummankaan meistä lempiaine koulussa, mutta silti tämäkin vaihe tuotteidemme valmistuksesta oli kiva nähdä. Tutkailimme mm. pyyhkeidemme värisävyjä erityisessä valohuoneessa erilaisissa valotunnelmissa erityyppisistä tekovaloista kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ja hyvältähän ne värit ainakin meidän silmään näytti. Tärkeää oli myös vielä kerran nähdä, että asianmukaiset sertifikaatit ovat kunnossa eli mitään haitallisia mömmöjä ei pyyhkeissämme ole eikä tule olemaan.

Vaikka tosiaan tänä päivänä koneet tekevät paljon, oli mukava myös sanoa käsipäivää niille lukuisille ihmisille, jotka osallistuvat mm. kankaidemme leikkaukseen, brodeerauksiemme ompelemiseen ja laatumme tarkkailuun. Kovasti puhutaan Välimeren maiden lepsusta työmoraalista, mutta oma kokemuksemme turkkilaisesta työnteosta on positiivinen. Ovathan he vanhaa kauppakansaa ja sillä tavalla eri asemassa kuin velikreikkalaiset esimerkiksi. No niin, nyt meni talouden puolelle, joka sekin kyllä on aihealueena ainakin Nooran sydäntä lähellä.

Yksi reissun mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kun kapusimme kumppaneidemme kanssa Pamukkale-vuorelle (suom. Puuvillalinna) 42 asteen lämpötilassa. Tuo valkoinen kalkkikivestä päällyksensä saanut vuori on jonkin sortin luonnonoikku kuumine lähteineen ja vesialtaineen. Toinen meistä oli kuitenkin laittanut liiketapaamiseen mekon alle sukkahousut ja käveli siellä sitten kuumissa lähteissä sukkahousut jalassa (kengät oli kielletty). Lisäksi toinen puolestaan ei ollut varautunut paahtavaan auringonpaisteeseen työpäivänä ja perussuomalaisena vaaleahipiäisenä kärtsähti pahemman kerran. 

Mutta kaikesta huolimatta, mahtava reissu, mahtavat maisemat ja kumppanit!

Tällä viikolla sitten Tukholmaan Formexiin inspiroitumaan – matkakuulumisia ja parhaita paloja messuilta kaikille sisustusintoilijoille luvassa ensi viikolla!!

Noora ja Mari